"Trickle-down-teorialle ei löydy tukea Suomen taloushistoriasta"
Yllätyin hieman, kun vielä tänä päivänäkin akateemikkojen tuotoksissa jauhetaan tällaista. Trickle-down (suom. valumisefekti) on siis väitetty teoria siitä, kuinka yhteiskunnan rikkaimpien varallisuus valuu yhteiskuntaluokissa kulutuksen myötä alaspäin, ja näin rikkaimpien veronalennukset hyödyntävät myös kaikkein köyhimpiä. Aina välillä erilaisilla vasemmistohenkisillä nettisivuilla tai Facebook-ryhmissä törmääkin tämän kaltaisiin, teorialle irvaileviin kuviin tai meemeihin:
Nyt siis näköjään myöskään Suomen taloushistoriasta ei ole löytynyt tukea tälle teorialle. Trickle-downille ei löydy tukea siitä erittäin yksinkertaisesta syystä, että tällaista talousteoriaa ei ole olemassakaan.
Maailmanhistoriasta ei löydy yhtäkään vakavasti otettavaa taloustieteilijää, joka olisi ikinä teoriaa esittänyt tai sitä puolustanut. Tämä todetaan jopa asiaa käsittelevässä englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa ja esimerkiksi tunnettu ekonomisti Thomas Sowell on haastanut artikkeleissaan ketä tahansa nimeämään yhdenkin taloustieteilijän, joka olisi teorian puolesta joskus puhunut, eikä ilmeisesti vielä tähänkään päivään mennessä sellaista ole löytynyt.
Sen sijaan trickle-downia ovat vuosien varrella vastustaneet näyttävästi poliitikot Lyndon B. Johsonista Barack Obamaan, ja tätä olematonta teoriaa ovat todistelleet vääräksi useat, yleensä eri tavoin poliittisesti vasempaan kallellaan olevat tutkijat. Teoriaa on käytetty siis vain ja ainoastaan poliittisen vastapuolen mustamaalaamiseen ja koko termin juuret ovat tiettävästi lähes sata vuotta vanhassa vitsissä.
Arkiseksi poliittiseksi populismiksi termi muodostui Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin hänen harjoittamiaan talousuudistuksia - joiden osana myös rikkaimpien tuloveroja laskettiin - ryhdyttiin poliittisten vastustajien toimesta kutsumaan nimellä "trickle-down-economics". Jossain vaiheessa tämä mustamaalaus lähti elämään niin omaa elämäänsä, että vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin jopa akateemikkojen keskuudessa tarinaan näköjään uskotaan, vaikka kukaan Reaganin hallinnosta ei koskaan väittänyt että veroalennukset tehtäisiin valumisefektin vuoksi. Toki itse teoriassa perusajatuksessa on sen verran perää, että tietenkin rikkaiden kulutus hyödyttää aina joitain, aivan kuten keskituloisten ja kaikkein köyhimpienkin kulutus.
Valtiolla on kuitenkin aivan muut syyt verojen laskemiseen, kuten taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen, kun yksilöiden ajatellaan käyttävän rahat talouskasvun kannalta valtiota hyödyllisemmin. Toinen yleinen peruste on verokertymän kasvattaminen, sillä (sinällään ehkä epätarkan) Lafferin käyrän mukaan verokertymä kasvaa veroasteen noston myötä vain tiettyyn pisteeseen asti, kunnes kertymä lähtee laskuun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verokertymä nousi reilusti sekä 1920- että 1980-luvuilla, vaikka veroasteita laskettiin merkittävästi.
Mitään trickle-down-teoriaa tai tämän teorian puolesta puhuvia ekonomisteja ei siis ole olemassakaan. Tuntuu käsittämättömältä, että kolme suomalaista akateemikkoa voi tehdä kohtalaisen mittavan selvityksen kumotakseen olemattoman teorian, eikä kukaan edes kerro heille asiasta ennen julkaisua. Kertonee lähinnä siitä, kuinka syvällä tuo myytti elää. On yksi asia olla väärässä jostain nyansseista tai koulukuntaeroista, mutta ikivanhan olkinuken piekseminen palkansaajajärjestöjen rahoittaman tutkimuslaitoksen sivuilla on jo toinen juttu. Mitä se kertoo laadusta, kun perusasiat on näin hyvin hallussa?
Maailmanhistoriasta ei löydy yhtäkään vakavasti otettavaa taloustieteilijää, joka olisi ikinä teoriaa esittänyt tai sitä puolustanut. Tämä todetaan jopa asiaa käsittelevässä englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa ja esimerkiksi tunnettu ekonomisti Thomas Sowell on haastanut artikkeleissaan ketä tahansa nimeämään yhdenkin taloustieteilijän, joka olisi teorian puolesta joskus puhunut, eikä ilmeisesti vielä tähänkään päivään mennessä sellaista ole löytynyt.
Sen sijaan trickle-downia ovat vuosien varrella vastustaneet näyttävästi poliitikot Lyndon B. Johsonista Barack Obamaan, ja tätä olematonta teoriaa ovat todistelleet vääräksi useat, yleensä eri tavoin poliittisesti vasempaan kallellaan olevat tutkijat. Teoriaa on käytetty siis vain ja ainoastaan poliittisen vastapuolen mustamaalaamiseen ja koko termin juuret ovat tiettävästi lähes sata vuotta vanhassa vitsissä.
Arkiseksi poliittiseksi populismiksi termi muodostui Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin hänen harjoittamiaan talousuudistuksia - joiden osana myös rikkaimpien tuloveroja laskettiin - ryhdyttiin poliittisten vastustajien toimesta kutsumaan nimellä "trickle-down-economics". Jossain vaiheessa tämä mustamaalaus lähti elämään niin omaa elämäänsä, että vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin jopa akateemikkojen keskuudessa tarinaan näköjään uskotaan, vaikka kukaan Reaganin hallinnosta ei koskaan väittänyt että veroalennukset tehtäisiin valumisefektin vuoksi. Toki itse teoriassa perusajatuksessa on sen verran perää, että tietenkin rikkaiden kulutus hyödyttää aina joitain, aivan kuten keskituloisten ja kaikkein köyhimpienkin kulutus.
Valtiolla on kuitenkin aivan muut syyt verojen laskemiseen, kuten taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen, kun yksilöiden ajatellaan käyttävän rahat talouskasvun kannalta valtiota hyödyllisemmin. Toinen yleinen peruste on verokertymän kasvattaminen, sillä (sinällään ehkä epätarkan) Lafferin käyrän mukaan verokertymä kasvaa veroasteen noston myötä vain tiettyyn pisteeseen asti, kunnes kertymä lähtee laskuun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verokertymä nousi reilusti sekä 1920- että 1980-luvuilla, vaikka veroasteita laskettiin merkittävästi.
Mitään trickle-down-teoriaa tai tämän teorian puolesta puhuvia ekonomisteja ei siis ole olemassakaan. Tuntuu käsittämättömältä, että kolme suomalaista akateemikkoa voi tehdä kohtalaisen mittavan selvityksen kumotakseen olemattoman teorian, eikä kukaan edes kerro heille asiasta ennen julkaisua. Kertonee lähinnä siitä, kuinka syvällä tuo myytti elää. On yksi asia olla väärässä jostain nyansseista tai koulukuntaeroista, mutta ikivanhan olkinuken piekseminen palkansaajajärjestöjen rahoittaman tutkimuslaitoksen sivuilla on jo toinen juttu. Mitä se kertoo laadusta, kun perusasiat on näin hyvin hallussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti